Tämän blogin päivitys on päättynyt. Uutta blogia kertyy hiljalleen tänne: http://noutounelmia.blogspot.com/

Perheeseemme liittyi viikonloppuna uusi tulokas Karvin It's Now Or Never. Isänä hänellä Tuija Hellmanin Fairfield Fireminstrel Waldo-herra ja äitinä Heidi Karveksen Karvin Iris Eyes Iiris.

Viljasta on tehty sijoitussopimus Karvesten kanssa.

Napero on aivan täydellinen. Kaunis ja fiksu, tietenkin :-) Touhukas, mutta osaa nautti hellistä hetkistä. Tuntuu oppivan vauhdilla uusia asioita. Tässä vielä Viljasta muutama kuva. Seisomiskuvan on ottanut Vicki Ahlström.

Vihdoin on perjantai ja hieman erikoinen sellainen. Perheenlisäystä on tulossa, nelijalkaista. Kovasti sitä odotetaan ja ehkäpä täälläkin kohta paljastuu, kuka ja mikä on kyseessä. Kultaisella linjalla kuitenkin jatketaan :-)

Huomasin, että eipä ole tullut taaskaan kirjoiteltua. Kaikki digiaika menee yllättäen töissä, tai Facebookissa. Koirarintamalla on ollut niin hiljaista, ettei ole ollut paljoa raportoitavaa.

Ehkäpä se tästä vilkastuu hyvinkin pian ;-)

Täytyy myöntää, että koko blogi on jäänyt unohdukseen. Pientä uutisointia siis pitäisi kirjoittaa.

Kävimme Golden Specialissa Hakunilassa pari viikkoa sitten pyörähtämässä kehässä. Paras anti ehdottomasti oli kuuma keli ja kaikki kivat tutut, joita näki pitkästä aikaa!

Oodi ja Olivia saivat kumpikin punaiset. Ei mitään erikoista arvosteluissa. Trimmaus ja puunaus kyllä tekee välillä hyvää. Kun Oodin karvat oli kammattu, paljastui karvapaljouden alta läski koira :-) Eli Oodi päätyi dietille sen reissun jälkeen. Pystyssä olevat karvat olivat hienosti peittäneet läskimakkarat alleen.

Pidin tässä alkukesän aikana pienimuotoisen pentukurssinkin. Liittyen vielä ongelmakurssiin. Saan näin vielä yhden puuttuvat osa suoritettua. Kuusi kultaisen noutajan kakaraa on käynyt viiden kerran kurssilla. On ollut taas kiva nähdä, miten pennut oppivat nopeasti, kun niiden kanssa vaan jotain tekee. Viimeinen kurssikerta onkin tänään. Syksylle onkin ollut jo kysyntää taas pentukurssista.

Lomaa ja juhannusta tässä odottellaan terassin rakennuksen merkeissä. Piha alkaa olla valmis ja näyttää siltä, että Oodi ja Oliviakin siitä osaavat nauttia. Kellivät omenapuun alla :-)

Kivaa kesää!

Kävimme sitten koiranäyttelyssä. Olikin tullut kahden vuoden tauko siihen harrastukseen. Näyttelylistassa oli suurin osa koirista sellaisia, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Jotain outoja kasvattajanimiäkin oli sinne ilmaantunut.

Mukana olivat kumpainenkin eli Oodi käyttöluokassa ja Olivia veteraaneissa. Oodi sijoittui luokassaan kolmanneksi, mutta Olivia jäi sijoittumatta. Paremmat voittivat :-) Kumpikin sai hyvän arvostelun kyllä.

Katsotaan nyt, milloin seuraavan kerran ehtii mennä. Tuleepahan ainakin koirat laitettua näteiksi.

Uskomaton, mutta ongelmakoirakouluttaja-opinnot alkavat olla takana. Vuoden verran sitä on stressattu ja väännetty tehtäviä.

Äsken juuri palautin lopputyön ja viimeisen rästihomman. Toivottavasti mitään unohtunutta ei paljastu mistään nurkasta :-)

Näyttökoepäivä on lauantaina, joten se on sitten viimeinen ponnistus. Sen jälkeen ei auta kuin odotella loppuarvosanaa ja kouluttajan papereita taskuun.

Saa sitten nähdä, miten paljon tätä hommaa tulee tekemään. Ensimmäinen asiakaskäynti on kuitenkin jo buukattu heti ensi viikolle. Siitä se alkaa!

Elämäni koira, Oona Pöntiäinen siirtyi 15.1.2009 Sateenkaarisillalle. Eilen illalla Oona oli vielä reippaasti iltalenkillä, mutta tänä aamuna jalat eivät enää kantaneet.

Rakkaus Oonaan ei kuole koskaan, ikävä on kova. Maailman kauniimpia silmäripsiä ei enää näy ja pöntiäisen höpötystä ei enää kuulu.

Rakastan.

Oona, Karvin Quantona In Memoriam 27.2.1994 - 15.1.2009.

Oodi on ollut viikon sairaslomalla. Vihdoin ja viimein saatiin järjestymään kohdunpoistoleikkaus. Eipä sitä ilman sairaanhoitajaa olisi tehty. Äitini onneksi oli täällä koko viikon auttamassa.

Ensimmäinen ilta oli paha. Oodi kulki ja valitti ja vaihtoi paikkaa. Onneksi pyytämällä saimme eläinlääkäristä kipupiikin mukaamme. Äiti vanhana lampaanrokottajana pisti Oodiin piikin onnistuneesti :-)

On se kumma, miten koirat toipuvat nopeasti leikkauksista. Muutaman päivän kuluttua Oodin olo oli jo helpottunut. Nyt viikko leikkauksen jälkeen koira on jo oma itsensä vaikka onkin lähes 20 cm haava vatsassa. Tikit otetaan pois parin päivän kuluttua.

Äidille suuri kiitos avusta. KIITOS!

Oodi-koiranen pääsi ensimmäiselle sorsametsäreissulleen viikonloppuna. Oltiin Ruokolahdella Paavon kaverin Tuuren kotipaikalla katsastamassa, miten sorsastus onnistuisi.

Oodi oli sorsakoirana ja Olivia kipeän kyynärpäänsä kanssa turistina.

Saatiin sitten vihdoin näkyville sorsia ja päästiin hiipimään aika lähelle lammen rannalla. Nilkkoja myöden suossa :-)

Tähtäys onnistui ja sorsa tippuiö. Oodi odotti laukauksen erinomaisesti täysin paikoillaan. Käskystä lähti noutamaan. Ei ihan ekalla lähetyksellä löytänyt, mutta toisella meni suoraan sorsalle ja otti lämpimän ja jalkojaan heiluttelevan sorsan miettimättä suuhunsa ja toi sen suoraan käteeni. Ai että, siitä pystyi olla ylpeä. Kehtaa lähteä uudemmankin kerran!

Oodin käytös muutenkin koko reissulla oli erinomaista. Seurasi koko ajan vasemmalla puolella tai takana, kun ahdasta polkua pitkin käveltiin. Sen kanssahan voisi taas mennä kokeisiin :-)

Katellaan!

Tässä pari kuvaa reissulta sekä sunnuntain sienimietsämutaojauinteja.

Odotellaan, milloin päästään tositoimiin:

Metsäjengi: Paavon kaveri Tuure ampujana, minä koiraohjaajana ja Oodi suurena noutajana (Paavo kuvasi):

Oodi ja Olivia sienimetsällä vilvoittelemassa ojassa:

Oodi mutakylvyn jälkeen...: