Tänään jatkoin toimintaa, jota olen tässä nyt pari päivää tehnyt. Vaellan oudon näköisenä pitkin meidän läheistä puistoa koirien kanssa. Nekin ovat ihmeissään. Luulevat, että ollaan sienessä. Samalla tavalla haahuilen eteenäpäin ja tuijotan maata. En kerää sieniä (maaliskuun loppu!), mutta kerään koiran p.s.aa. Ärsyttää, kun ihmiset nimenomaan tarvella ei vaivaudu siivoamaan koiriensa jälkiä. Ärsyttää aina astua niihin. Tänä keväänä vihdoin ja viimein tajusin, että mitä väliä, että ihmiset katsovat pimeäksi. Kyllä mä pystyn keräämään muidenkin "tavarat". Aina kaikki taskussa olevat pussit täyteen. Pikkuhiljaa alkaa ympäristö puhdistua :-)