Seuraavana esittelyvuorossa on Olivia eli Karvin Wagtail. Olivian tarina alkaa oikeastaan Oonan kautta. Opiskeluaikoinani oli hyvä ajankohta aloittaa kasvattajauraa ja yritimme astuttaa Oonaa parinkin juoksun aikana. Kummallakin kerralla pennut näkyivät ensimmäisessä ultrassa, mutta sitten jostain syystä vaan liukenivat pois. Eli keskenmeno kummallakin kertaa. Astutuksia yritettiin Karvin kennelissä ja toisen kerran jälkeen Helena sanoikin, että katsotaan mulle jostain seuraavasta pentueesta sijoitusnarttu. Tarkoituksena oli ollut jättää Oonan pennuista joku kotiin kasvamaan.

Syksyllä 1998 Helena sitten soittikin (istuin silloin purjeveneessä Saimaalla) ja sanoi, että nyt olisi sopiva sijoitusnarttu tarjolla. Haettiin se sitten Mikkeliin muutaman viikon kuluttua.

Olivian tultua olikin edessä muutto Vantaalle. Liekö muutto syynä vai muuten vaan edelleenkin selkeä läheisriippuvuus, mutta Oliviasta kasvoi todella iso paikkojen tuhoaja. En itseasiassa tiedä, mitä Olivia ei olisi syönyt ;-) Puoleksi vuodeksi Olivia siirtyikin Suinulaan, jotta sain hermojani levättyä. Täksi aikaa Oonan seuraksi tuli Suinulasta Fanny koira (Karvin Fröken Fanny; Fanny olikin meillä loppujen lopuksi yhteensä kolme vuotta).

Olivia sai kaksi pentuette. Ensimmäisena syntyi vain kaksi pentua, joista toinen ei selvinnyt viikkoa pidemmälle. Tyttöpentu Nelli jäi henkiin ja onkin vanhalla työkaverillani :-) Toisessa pentueessa oli kuusi haukkua, josta meille sitten tuli kotiin kasvamaan Oodi.

Mutta neljän vuoden jälkeen Olivia vihdoin rauhoittui ja siitä kasvoi kaikkien suosikkikoira! Ihmiset, jotka koiriani tapaavat sanovat aina Olivian suosikikseen. Olivia on kaikista leikkisin ja iloisin koira. Se ei koskaan murjota vaan leikkii illat vaikka yksinään pehmoleluilla :-)

Olivian kanssa ollaan kierretty näyttelyissä ja pärjätty ihan kivasti. Suuria meriittejä ei vielä ole. Olivia on ollut vasta koiran näköinen täytettyään viisi, hitaasti kasvavaa tyyppiä siis ;-)

Tärkein harrastus Olli-Pollin kanssa on ollut nome. Innostuimme siitä kovasti ja Olivia innostuu välillä liikaakin huomatessaan treenien alun. Kokeissa kävimme, että pääsimme siirtymään Avoimeen ja sieltä onkin tuloksena AVO2. Tämän jälkeen Olivia jäikin eläkkeelle. Into ei loppunut, mutta kyynärpäässä on niin paha nivelrikko, että mieluummin haluan Olivian elävän pitkään oireettomana, kuin kuluttaisin sen parissa vuodessa loppuun. Vuosittaisilla Carthrophen piikeillä ovat oireet pysynyt pois tosi hienosti :-)

Nykyään Olli-Polli, Ollikainen on uskomattoman iloinen "heppu". Tyyppi, joka jaksaa olla iloinen ja toimelias mihin aikaa päivästä tahansa. Kesällä Olivian rakkain harrastus on kalastus. Mökillä Olli lähtee aamulla rantaan ja pyytää kaloja siellä valehtelematta koko päivän. Välillä käy toki tarkistamassa tilanteen. Koskaan se ei ainoataan kalaa ole saanut kiinni...

Toivottavasti Olivialta vielä ehtii monen vuoden ajalta siirtyä iloisuutta ja positiivisuutta myös tyttäreensä!