Esittelyvuorossa Oodi eli Karvin Bloody Mary. Yksi tittelikin on koiruudelle tullut JV-03. Heidi sen hienosti silloin esitti.

Oodin ei pitänyt meille tullakaan. Olivia oli saanut pennut Suinulassa. Samoihin Oonalta löytyi nisäpatteja ja olin varma, että nyt se kuolee... aivan varmasti. Joten kotona panikoin, että Olivia jää yksin ja kärsii taas yksinolosta. Samoihin aikoihin Helena soitti, että yksi narttupentu on nätti ja kivan oloinen ja menee sijoitukseen. Heh...ja meillehän se tuli. Jukkakin siihen suostui yllättävän helposti, olihan se Olivian pentu. Ja Jukan koirahan se melkein on :-)

Oodin kanssa käytiin paljon pentuaikoina näyttelyissä ja silloin menestystäkin tuli. Oodi tosin jäi sinne junioriluokan tasolle ulkonäöltää ja vielä odotellaan, että se siitä muuttuu. Näyttelyissä siis käydään harvemmin. Mutta kyllä me sitten, kun se kasvaa...

Oodin kanssa ollaan treenattu jonkin verran nomea. Taipparit meni läpi, kun tyyppi malttoi rauhoittua. Nomessa haettiin ensin pari nollaa ja sama juttu, kun malttoi rauhoittua, se ALO1 sieltä sitten tuli. Oodi osaa hienosti jutut, kun vaan malttaa keskittyä, eikä riko riistaa. Ehkä ikä tekee tähänkin tehtävänsä. AVOa pitiäisi treenata, kunhan mä löydän taas kadonneen motivaation. Pliis, hakekaa mut kotoa treenaamaan, olen täällä sohvannurkassa!!!

Oodi on reipas tapaus, mutta masentuneisuuteen taipuvainen :-). Kun Olivia on aina onnellinen, Oodi taas masentuu. Jos on tylsää, mennään makaamaan ja huokaillaan ja näytetään naamalla todella onnetonta koiraa "ainakaan viiteen minuuttiin ei ole tapahtunut mitään...huoh"

Oodi onkin erikoista rotua: "harvinainen porraskoira". Koirat eivät tule meillä yläkertaan, mutta Oodi oppi pienenä pentuna nukkumaan portaalla ja tekee sitä edelleen:

Ai..miksi Töpseli? Oodi -> Opseliskopselis ->Opselistöpselis -> Töpseli... loogista :-)