Ajattelin esitellä kaikki elämäni koiruudet tässä vanhimmasta nuorimaan. Ensimmäisenä vuorossa on ensimmäinen kultaiseni ja ensimmäinen koirani Ami.

Ami (Valthornin Xeita) tuli meille hiihtolomalla 1991. Vuosien vinkumisen jälkeen olin aina saanut kielteisen vastauksen koiranhankinnalle. Olimme kuitenkin edellisenä kesänä hankkineet kymmenen kilometrin päästä kesäasunnon, joten se luultavastikin auttoi, että koira meille loppujen lopuksi tuli. Olin myös täyttämässä 15, joten ikääkin alkoi olla tarpeeksi.

Sitten yhtenä kauniina talviaamuna luin Hesarin koirasivuja. Sieltä löytyi ilmoitus narttupennusta, jonka varaus oli peruuntunut. Istuttiin sitten perhekokouksessa keittiössä ja esittelin muulle väelle, millainen on kultainennoutaja suoraan koirakirjasta. Viikon päästä ajoimme Savonlinnasta Tampereelle hakemaan Amia.

Amin kanssa päädimme Savonlinnan Koirakerhoon harrastamaan. Tokoilimme kovasti ja 16 vuotiaana kävinkin toko-ohjaajakurssin ja parin vuoden päästä jatko-ohjaajakurssin. Ami tokoili erikoisvoittajaluokkaan asti, johon sitten matka tyssäsi. Toinen koirani alkoi viedä silloin enemmän aikaa. Oonasta myöhemmin lisää :-)

Ami kävi näyttelyisä muutaman kerran, mutta siltä puuttui olennaisia asioita mm. takakulmaukset, joten emme sitä harrastusta sen enenpää jatkaneet.

Ami oli Valtrhonin kennelin viimeisimmistä pentueista. Amin äiti oli Valthornin Nacre ja isä Karveksien Lislone Korona.

Viimeiset vuotensa Ami asui äitini luona, koska ei pysynyt huonojen lonkkiensa takia enää nuorempien haukkujen mukana. Sai elää onnellisena maalaisena Puumalassa. Ami jouduttiinkin lopettamaan 13,5 vuotiaana, kun jalat eivät kantaneet ja nukkuu nykyään Puumalassa äitini pihalla haistellen Saimaan tuoksuja.

Ami oli jouluhauvavauva, syntynyt jouluaattona 1990. Amista alkoi tämä kultainen ura, vaikka väri onkin kovasti vaalennut Amin jälkeen :-)