Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Oona, Oonis, Omppu-Pomppu, Oona-Omena, Pöntiäinen, Pöntiskökkeli. Virallisti Oona on kuitenkin Karvin Quantona. Ensin oli kutsumanimi ja Heidi sitä kyseli. Sen perusteella väännettiin Q-lla alkava virallinen nimi. Niinkin päin sen voi tehdä :-)

Amin jälkeen halusin toiseksi kultaiseksi koiran, jonka kanssa voisi kiertää näyttelyissäkin. Harkinnan jälkeen päädyin soittamaan Karveksille. Siellä olikin pentuja tulossa ja Oona muutti meille keväällä 1994. Olin juuri täyttänyt 18 ja saanut ajokortin. Ensimmäistä kertaan ajoin pitkää matkaa, äiti tosin istui kyydissä.

Oonan kanssa ollaan käyty näyttelyissä ja tokoiltu. Näyttelyistä paras saavutus on yksi serti. Tokossa voittajaan olisi oikeudet, mutta sinne ei olla edes koskaan treenattu. Ohjaajan tokointo kuihtui täysin. Oona on rauhallinen kotioloissa, mutta on aina innostunut, kun sen kanssa on alettu tekemään jotain. Silloin löytyy vauhtia, vieläkin vaikka ikää on jo 13-vuotta. Nykyään Oona on eläkkeellä. Voihan olla, että joskus vielä näyttelykehään pyörähdetään, jos kunto pysyy hyvänä.

Oona on edelleen reipas ja tunnin lenkkikin metsässä vielä sujuu. Näkö ja kuulo tosin on heikentyneet, että pitää seurava tarkoin, että Oona ei pääse eksymään. Näin saattaa käydä vaikka se seisookin viiden metrin päässä... aina ei voi tietää, mistä päin ääni tulee.

Oona on sellainen "elämäni koira". Muuttanut mukanani ensimmäiseen omaan kotiin ja elänyt monta elämänvaihetta ja muutosta kanssani. Sitä otusta kyllä tulee ikävä, kun joskus siitä aika jättää. Mutta se ei tapahdu ainakaan tänään :-)